Nyt löyty se toinen versio!

Mussa ja tässä tyypissä ei taida olla muuta yhteistä, ku pulla kourassa. Kaikesta tästä kai vois päätellä, että mulla on liikaa aikaa?

Madmen-frustraatio

Netissä on se ihmeellinen sivusto, jossa voi madmenäistää itsensä (madmen yourself). Arvatkaa kuinka monta kertaa joku Saana, on yrittänyt saada itsestään sellaista hienoa madmen-versiota. Aika monta. Kaiken lisäksi ihan turhaan! Mun täytyy vaan varmaan tyytyä siihen, että en näytä 1960-luvun siihteeriltä, kotirouvalta tai mieheltä. Olen niin syvästi masentunut tapahtuneesta, että en sitten ole kyennyt tekemään mitään muuta pitkään aikaan. Blogin päivittäminenkin on yhtä tuskaa.



Plaaah, mull aoli jossain toinenkin versio ittestäni. En vaan löytäny sitä nyt. yhyy.

Kesätyötön laiskiainen

Vaikuttaa sittenkin pahasti siltä, että joudun tyttämään kesätyöhakemuksia. Puolivarma kesätyöni on edelleen puolivarma, enkä kyllä halua ottaa mitään turhia riskejä. Selailin tossa mol.fi:n ulkomaan tarjontaa ja täällä Norjassa olisi jotain mulle sopivaa tarjolla samoin kuin Sveitsissä. Että josko sitä sitten taas pakkaisi kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyisi jonnekin tosi rahakkaisiin hommiin. Arvoisa pikkusiskoni riehuu tällä hetkellä jossain päin Australiaa ja kieltämättä vähän himottaisi minuakin ko. mannermaa. Mutta ennen kuin voi lähteä toiselle puolelle maapalloa on saatava jostain rahaa! Eli kaikki jotka haluavat auttaa minua niin rahaa voi lähettää.

Tietokoneeneellanin on myös jotain ongelmia. Se raukka tilttaa, joka kerta kun sillä ei viiteen minuuttiin tee mitään. Tämä sitten tarkoittaa sitä, että joudun istumaan lähes koko ajan koneella pelaamassa vähintään Bubble Shooteria. Oishan tässä se yksi raportti kirjoittamatta, mutta kun palautuspäivä on vasta perjantaina, niin kyllä tässä vielä ehtii.

Husmodern & pääsiäinen

Viime viikko on sitten ollut virallinen leipomisviikko. Rahaa on palanut ihan järkyttävä määrä jauhoihin, sokeriin ja voihin. Perjantaina meidän keittiössä kokoontui ompeluseura, jonka tärkein tehtävä oli tuhota juustokakku ja lukea 1960-luvun ruotsalaisia kotirouvalehtiä. Niin ja tietty neuloa jotakin kaistaletta, tai ainakin tsekkinaapurimme yritti sitä kovasti. Täytyy kyllä sanoa, että kakun syöminen luonnistui häneltä huomattavasti helpommin.



Lauantaina oli juhlat, joihin suurin osa Porsen(se toinen opiskelija-asuntolaitos, mä asun Heltnessä) porukasta ei jaksanut tulla, ku Heltne on niin kaukana. No, mutta ei me oltais niitä edes tänne haluttukaan, tänne on pääsyvaatimuksena jonkun tason huumorintaju, jota porselaisilla taitaa olla aika vähissä määrin. Poikkeuksia tietty löytyy, mutta aika harvassa taitavat olla.

Sunnuntaina syötiin ittemme taas hengiltä, eka brunssilla naapurintyttöjen+ -pojan kanssa ja illalla syötiin vielä lisää kämppisten kanssa. Tuli aika poks-olo. Vielä ennen kuin pääsin nukkumaan piti käydä vähän uimassa - siellä vuonossa. Tällä kertaa suurin osa ajasta meni kivellä kökkimiseen, kun ei ollut suurta yleisöä, jolle olisi pitänyt näyttää, että kyllähän minä nyt jossain jääkylmässä vedessä voin uida.


Tän pallon seikkailuja pääseette seuraamaan, kunhan se pääsee leikkauspäydältä.

Huono tuuri jatkuu

Nonni, eilen Berber & kumppanit pyysivät mua jälleen kerraan uiskentelemaan koulun uimahalliin. Eka tietty vastasin, että ei onnistu. Ei oo uikkareita, enkä edes kauheesti välitä uimisesta. Mä oon jääny pienenä uimakoulussa luokalle varmaan neljä kertaa, enkä vieläkään ole kovin hyvä uimaan. Uintityylikin on sit nykysellään joku koiran ja sammakon sekasikiö.

Sit hetken kuluttua tulin toisin aatoksiin. Testasin mustien alkkareiden läpinäkyvyyttä käymällä suihkussa ne päällä. Ei näkyny läpi ja sporttirintsikat kävi näköjään ihan hyvin yläosasta. Eli siis eikun uimaan! Viimeks oon käyny uimahallissa varmaan joskus lukiovuosina. Vai muistaako joku muu paremmin?

No kuten arvata saattaa, ei se uimahalli ollu auki. Joku onnekas oli kuulemma käyny siellä kuudelta, mutta me iltayhdeksän uimarit jäätiin oven taakse. Vähän aikaa meni pähkinöidessä, kunnes joku heitti ajatuksen, että täällähän on toi vuono ja siellä on vettä eli siellä voi uida kans. Meni hetki ennen kuin kukaan otti ehdotusta tosissaan, mut jossain vaiheessa oltiinkin jo kävelemässä kohti vuonoa ja sit siellä jo uitiinkin. Toisilla oli oikeat uimapuvut toisella alusvaatteet. Oli kylmää, mutta ei niin ilkeen tuntusta, ku ois voinu luulla.

Google translate, gotta love it ;)

True tyhymä day

Yesterday was perhaps paskin day for a long time. Actually the whole week has gone a bit pyllylleen. Voisko someone sellasen'll write the final week of the horoscope that you win the lottery and all the bunnies Kinder-trade related current Sun (ie me) to join.

Here is this Maundy Thursday the official day off. Therefore means that trade can not happen in two days. So in two days! What I do I know how much money do I need food for two days? Yesterday I had probably three times the trade, ku always forgot a vital food.

Middle of trade chocolate range with just suck. From there, the white chocolate was not found at all, when this my leipomishimo continues. Had to go to another trade, and then some löyty leivontatarvikkeiden top shelf of white chocolate, it just ku ois something poison. Oh, and although the local shop was open in the evening until eleven, so I guess those guys stopped the sale of alcohol at six! Dry sacred to us but to sit. Very nice thing to realize the TAA at 18.30.

Well yesterday in any case would have been some pippalot pyörävarastossa somewhere. I was painfully itteni and Sofia-clothed and made-up. Sofia does not in any move would've wanted out of bed, when it is poor telemarkannu two days into the tube. Well, sit ku there was another student, I live in the hostel, so johan joy that he jumped. Where the hell it is a stock bike? Nobody sit viittiny leave anyone's phone number to call ku ois Quantcast not find the destination. When we live in the second block, so does our keys damn it is their exterior doors, Satan! Rotated a little time to sit there in the yard. All of the rooms was quite desolate, so goes back to sit pätettiin Kämp. On the way back I logged on to play in the school angstipianoa, ku there seem to get in the middle of yötäkin if there is a pass.

Tosi tyhymä päivä

Eilen oli ehkä paskin päivä pitkään aikaan. Itseasiassa koko viikko on mennyt vähän pyllylleen. Voisko joku kirjottaa sellasen horoskoopin loppuviikolle, että voitat lotossa ja kaikki Kinder-puput lähikaupasta juoksevat sun(eli mun) luokse.

Täällä on siis tämä kiirastorstaikin virallinen vapaapäivää. Tarkoittaa siis sitä, että kaupassa ei voi käydä kahteen päivään. Siis kahteen päivään! Mistä mä voin tietää, kuinka paljon tarvitsen ruokaa kahdeksi päiväksi? Kävin eilen varmaan kolme kertaa kaupassa, ku aina unohdin jonkin elintärkeän elintarvikkeen.

Lähikaupan suklaavalikoima on kans ihan surkee. Sieltä ei löytyny valkoista suklaata ollenkaan, kun tää mun leipomishimo jatkuu edelleen. Piti mennä toiseen kauppaan, ja sieltä löyty jostain leivontatarvikkeiden ylähyllyltä valkosuklaata, ihan ku se ois jotain myrkkyä. Niin ja vaikka lähikauppa olikin yhteentoista asti illalla auki, niin eiköhän ne kaverit lopettaneet alkoholin myynnin jo kuudelta! Kuivat pyhät meille sit vaan. Tosi kiva tajuta tää asia klo 18.30.

Noh eilen joka tapauksessa olisi ollut jotkut pippalot jossain pyörävarastossa. Työllä ja tuskalla sain itteni ja Sofian puettua ja meikattua. Sofia ei millään olis halunnu liikahtaa sängystä, ku se raukka on telemarkannu kaks päivää putkeen. No sit ku päästiin sinne toiselle opiskelija-asuntolalle, niin johan siitä riemu pomppas. Missä helvetissä se pyörävarasto on? Kukaan ei sit viittiny jättää kenenkään puhelinnumeroo, johon ois voinu soittaa ku ei löydä perille. Me kun asutaan toisessa blokissa, niin ei meidän avaimet piru vie käy niiden ulko-oviin, saatana! Pyörittiin sit vähän aikaa siellä pihalla. Kaikki huoneet oli ihan autioina, joten pätettiin sit lähtee takas kämpille. Paluumatkalla käväisin soittamassa koululla angstipianoa, ku sinne näköjään pääsee keskellä yötäkin, jos on kulkulupa.

Shop shop shop

En ole käynyt shoppailemassa shoppailemassa lähes kolmeen kuukauteen. Täältä on kauhean vaikeaa ja vaivalloista lähteä ylipäänsä minnekään, ku kaikki on monen mutkan takana ihan kirjaimellisesti. Vähän virheellistä informaatiota tuo shoppailu, kun enhän mä normaalisti Suomessakaan shoppaile. Kuljen vain Zaran tai jonkun muun vastaavan läpi n. kerran viikosaa ja joskus tarttuu jotain mukaan joskus ei. Täällä tuollaista kallista läpikulkuharrastusta ei voi ylläpitää, vaan täytyy ihan varta vasten lähteä johonkin ostoskeksukseen.

Heräsin aamukahdeksalta, koska edellisenä iltana olin kuullut, että pari tyyppiä olisi lähdössä Moan ostoskeskukseen ja ne sit soittaisivat mulle, koska tulee lähtö. Aamukahdeksalta on myöskin kätevää huomata, että jos meinaa irtisanoa kämppänsä se pitäisi tehdä heti paikalla, muuten joutuu maksamaan ylimääräistä vuokraa. Aikaa irtisanomiseen ei olekaan ollut kuin koko kuukausi ja minä rynnin asuntotoimistolle tiistaiaamuna yhdeksältä, koska tämä päivä oli viimeinen aukiolopäivä tässä kuussa. Hupsista.

Noh loppujen lopuksi ostin sitten ihan sikana kaikkea höpöhöpö-turhakkeita, kuten pari hametta, mekon, pari paitaa, kynsilakkaa. Uusien kenkien kohdalla pankkikortti sanoi, että ei jaksa enää, ja minä sitten päätin että ehkä kohtalo sitten määräsi, etten saa uusia valkoisia Vagabondin tennareita. Voi tätä surkeutta. Ne olis ollu niin hianot. Ai niin paras ostos oli kuitenkin pääsiäisankka joka tuli sellaisessa kelta-punaisessa Pokemon-pallossa.


Pääsiäisankka puhuttelussa

Pullallinen

Mulla on ihan tylsää. Meidän oli tarkotus lähtee tässä Bergeniin. Joku couchsurfer olis majottanut meidät, mutta sitte sille tulikin mutka matkaan, eikä se voinutkaan. Eli nyt siis ei ole mitään pläänejä tälle viikolle. Ei yhtään mitään. Tylsää. Kaikki on jossain muualla. Me homehdutaan Sofian kanssa täällä, eikä tehdä mitään. Hyppään kohta ikkunasta, ensimmäisestä kerroksesta. Lunta on onneksi vain metri. Voin sitten ainakin yrittää hukuttautua siihen, jos hyppy ei ole tarpeeksi tehokas.

Yrittäessäni tappaa tylsyyttä sain kuningasidean leipoa pullaa. Se on aina vähän jännittävää hommaa, ku pitää pelätä, että tappoiko hiivan vai mitä sille tapahtui. Kaikki meni kuitenkin hyvin, pullaa tosin on nyt joka nurkassa. No onneksi se maistuu hyvältä. Naapurin tyttöjen piti tulla syömään, mutta ne on eksyny matkalla. Voi tätä surun päivää. Pitäkää pullanne. Eiku siis, mä syön teidänki pullat.

Ferien

Meidän käytävässä ei asuu enää muita ku vaihtareita. Kaikki muut ovat liuenneet jonnekin muualle. Täällä on siis pääsiäisloma. Torstaikin on virallinen vapaapäivä, eli tässä joutuu ihan ajattelemaan, milloin pitää käydä kaupassa, ja etenkin mitä sieltä pitää ostaa. Ostin viime viikolla Kinder-pupun, tarkoituksena säästää se pääsiäiseksi, mutta sitten sain vielä paremman idean. Tajusin että voisin ostaa toisenkin pupun, koska olin syönyt sen ensimmäisen.

Sofian mummo laittoi paketin metvurstia tänne. Mä olen syönyt siitä varmaan puolet. Sofia sai myös paketillisen Kinder-munia, jotka mä olen varmaan syönyt kaikki. Enkös olekin kiva kämppis? Noh mutta sitte mä kyllä askartelin niistä Kinder-hipoista sellasn hienon koristeen vessaan. Liimasin ukkelit vanhaan vaaleenpunaseen rasvapurkkiin, ja ai että tuli hieno. Pitäis ottaa kuva, että uskoisitte.

Ihan liimalla nämä liimasin, ei kestä kovaa käsittelyä.

Hipon mikrofoni loistaa pimeällä

Sivuraiteilla

Eilen järkytin naapurin tsekkityttöjä kirjoittamalla Facebookin yksityisviestissä, että en voi nyt ihan heti tällä minuutilla lähteä yhtään mihinkään, koska olen alasti omassa huoneistossani. Saavat kyllä syyttää järkytyksestä ihan itseään koska,
A)en ollut alasti oikeasti, vaan vähissä vaatteissa ja
B)yksityisviesti oli tarkoitettu Berberille, eli hollantilaiselle typylle. Tähän voisi sanoa, että ei kannata lukea muiden henk.koht. viestejä. Voi nimittäin joutua tekemisiin ties minkä epäsiveellisen materiaalin kanssa!

Eilen siis päätimme raahautua paikalliselle keikkapaikalle katsomaan eli kuuntelemaan jotain bändejä. Ystäväiseni Berber oli sitten katsonut alkamisajan aivan miten sattuu ja olimme sitten paikalla pari tuntia liian aikaisin. Ei auttanut muu kuin mennä sitten jonnekin muuaalle, kun ei haluttu näyttää ihan epätoivosilta nörteiltä. Alkuperäinen suunnitelma jollekin muulle oli toinen paikallinen baari, mutta jouduimme sivuraiteille, kun ihananinen rasvan lemu leijaili nenuleihimme. Eli siis GRILLILLE!

Sitten jossain vaiheessa iltaa, kun oltiin jo päästy kattomaan bändien esityksiä, niin keskittymiskyky vähän herpaantui. Kerroin kai jotain mullistavaa juttua Sofialle ja Berberille, joka sitten päättyi railakkaseen nauruun samalla kun bändi vielä soitti. Niin arvatkaa mitä sitten tämän naurukikatuksen takia tapahtui!? Joku norjalainen järjestyksenvalvoja tuli sanomaan meille, että MEIDÄN PITÄÄ OLLA HILJAA KEIKAN AIKANA!

Loppuun vielä vähän videokuvaa illan tapahtumista.

Tänään olin koulussa (omistettu Sannille)

Tänään kävin koulussa. Kuuntelin melko tarkkavasiesti noin tsiljoona esitystä siitä millaisia lehtiä luokkatoverini olivat valmistaneet. Suurin osa esityksistä oli ihan tylsiä. Oma esitykseni oli tosi hieno ja yleisö haukkoi henkeään, kun sen vihdoin noin kolmen minuutin jälkeen lopetin. En vain voi sille mitään, että puhun aika nopeasti ja äänellä joka kuuluu myös peräpenkeille. Kukaan ei varmaankaan muista millaisen lehden olin tehnyt. Ehkä on hyvä niin.

Onneksi aika moni oli tehnyt huonomman lehden kuin minä, mutta tosi moni oli tehnyt kyllä paljon parempiakin lehtiä. En pitänyt yhtään aiheesta, josta meidän piti lehti pykätä. Se oli "Life, the best and worst in your life". En minä halua kysyä uppo-oudoilta ihmisiltä mikä niiden elämässä on ihkua ja vähemmän ihkua.

Lisäksi opettajani luuli, että olin lopettanut kurssin koska en ollut käynyt henkilökohtaisissa tapaamisissa. Hei, kuka käy jossain henk.koht. tapaamisisssa, jos ne eivät ole pakollisia? Minä en ainakaan. Tästä kurssista pitäisi sitten irrota 15 op että hupsista vain. Pitäisi vielä kirjoittaa rapsa. Palautuspäivään on onneksi vielä kaksi viikkoa.

Kuukauden päivitys

Jee. Täällä ei mitään ihmeellistä. Ylitin itseni ja kirjoitin jonkun ihme tutkielman retoriikasta ruotsiks. Ooon niin ylpee suorituksestani. Kuus sivuu diipa-daipaa ja se meni läpi! Tosin kieliopillisesti tais olla virheitä täynnä, mutta eipä jaksanu kirjotusvaiheessa kauheesti kiinostaa.

Sit meillä oli hienot juhlat alakerrassa, jotka naapuri lopetti, ku se ei muka saanu unta ja se ois halunnu poliisit juhlimaan kans, mutta me ei. Tyhmä naapuri. HUomenna pitäis palauttaa mun ihme editorial design-projekti, joka on aika karmee, mutta menkööt sit. Idea oli ihan kiva, totetutus ei. Näin tää kyl mun jutuissa taitaa aina mennä. Norjaan vaihtoon lähteminen oli ihan hyvä idea, mutta kyl täällä eläminen on aika kallista. Toisaalta oon säästäny varmaan aika paljon sillä, että täällä ei oo mitään hyviä rättikauppoja joihin vois tuhlata kruununsa. Nettikaupoistakaan ei ainakaan ulkomailta kannat tilata ku niistä joutuu maksamaan TULLIMAKSUJA! Nimim. NOK 200 ylimäärästä yhdestä rasvanappitilauksesta. Ou jeah.

Laiskimus

Olen tosi laiska. Pitäisi tehdä yhtä ja toista esim. joku random-puhe jolalin ihme kielellä. Plaah.

Viime viikolla menin postilaatikolle ja alakerrassa harhaili joku poika. Kävi ilmi, että tyyppi oli lukinnu itsensä ulos huoneestaan. Siltä se kyllä näyttikin, aamutossut jalassa ja muutenkin vähän unelias olemus. Otin siitä sitten kopin ja tyyppi tuli soittamaan huoltomiehelle mun lankapuhelmesta. Miksköhän nää pelastettavat tyypit on ulkonäöllisesti aina niin epämiellyttävän näkösiä, että niistä tahtoo vaan äkkiä päästä eroon. Noh, poika sai jonkun avaamaan oven ja mä pääsin siitä eroon.

Poju is gone!

Meidän keittiössä käy joskus sellanen Poju. Se pelaa koripalloa, eli se on ainakin kaks metrii korkee. Sillä on vaaleet hiukset, eikä me osata ääntää sen norjalaista nimee oiken. Päätettiin tässä yks päivä Sofian kanssa, että me ollan sen tyttöystäviä. Kaikki on mennyt tähän asti tosi hyvin Pojun kanssa. Se ei oo tiennyt,että se on meidän poikaystävä, eikä me olla kerrottu sille, että sillä on kaks tyttöystävää.

Mutta nyt Poju on kadonnut. Se nähtiin viimeksi repun ja sählymailan kanssa sunnuntai-iltana. Mä en tiedä, onko joku menny vahingossa möläyttään että sillä on kaks sitä viis vuotta vanhempaa tyttöystävää, vai missä on vika. Tää nyt sitte vaan tarkottaa sitä, että me ei saada Spotifyita koskaan koneille, koska Poju lupas asentaa sen. Yhyy.

Ylityöllistetty

Iiik, ääk öök. Mulla on ihan liikaa tekemistä. Ekalla viikolla, ku ei olu oiken mitään hommia, tuli haalittua vähän kaikkee mihin aioin osallistua. Nyt kun sitten pitäisi ihan oikeesti tehdä koulun eteen jotain, niin alkaa päivästä tunnit loppua.

Ja on muuten tosi kivaa kun tajusin,että jos aioin saada yhden suomalaisen kurssin pisteet viime keväältä. (Siis istuin kurssilla neljän pisteen edestä jo VIIME KEVÄÄNÄ.) Mun pitäis palauttaa yks tehtävä, joka tehtiin jollain kurssilla viime syksynä, kun täti oli jossain Kiinassa. Eli siis jos tehtävää ei palauteta, niin en saa viime kevään suorittamia neljää pistettäni. Perseestä, sanon minä. Sitten kun tähän vielä lisää sen, että en tiedä kuka mulla edes olisi Suomessa opettajana, niin johan on hauskaa. Mun sähköposteihin ei vastata tai ne ei mene perille.

Pitäis suunnitella meidän huikeeta radio-ohjelmaa, käydä pomppimassa jossain African dances-ryhmässä, huono keli on estänyt mua juoksemasta ympyröitä, pitäis tehdä jotain haastatteluita ja pähkäiläl kuinka aioin kertoa tarinoita punahilkoista jollain kielellä. Paniikki. Iiik. Sit pitäis taikoo itelle kesätöitä ja kaikkee muuta jännää.

Olkatoppauksia radiossa

Jee, mä saan oman radio-ohjelman. Siitä tulee varmaan aivan kauhean hieno. Nyt on vielä pieneiä käynnistymisvaikeuksia, mutta kohta kajahataa. Sitä voi sitten kuunneella ihan sSuomessakin, nettiradio kun on olemassa. Harmi ku ohjelma vedetään englanniks, mä kun olen täysin vakuuttunut siitä että, olen parhaimmillani suomeks. Tai no on se siansaksa aika vahva kans.

Norjalaiset on aika vekkuleita. Tyypit ymmärtää lähes aivan kaiken mitä niille sanoo. Vai ehkä ne vaan esittää. Olin hankkimassa olkatoppauksia ompeluliikkeessä, kun kauppiassetä tuli kyselemään, että mitäs kaipailen. (Tai näin mä tulkitsin tilanteen.) Sit aloin selittään että, joo jaa sööker po schulter... ööö schulter... Aikani kaipasin sitten tukevaa olkapäätä saksaks,(eli ehkä puolisekuntia). Sitten tajusin huitoa olkapäätäni ja sanoa, että "shoulder pads". Ei mun varmaan sitäkään olis tarvinut tehdä ku setä oli jo kaivanut mulle olkatoppaukset jostain. Ei ollut mustia, niin otin sitte valkoiset.

En jaksa kirjoittaa

Luin tässä vanhaa blogiani ja tein sellasien huomion, että tekstien taso on luisunut alas ja aika lujaa. Verratkaa vaikka itse (tähän). Ään pilkut tuolta puuttuu, mutta muuten aika paljon tasokkaampaa tavaraa kuin Turskablogissa. Pitää kai opetella kirjoittamaan.


Nää, en mä viitti kuitenkaan. Huijasin.


Mutta hieno kotiesittelyvideo on tässä. Olkaatte hyviä.

Rukouskutsu

Viime yönä yhdeltä oli jollakin rukoushetki. Kutsui minua mukaansa viekoittelevalla musiikilla. En mennyt. Wonder why...

Eka koulupäivä

Olen siis vihdoin viimein selvinnytt kirjoittamaan ensimmäisestä koulupäivästäni. Olen siis jollain ihme kurssilla, jonka aiheena on siis retoriikka & tarinnakerronta. Kurssi vaikutta ihan vekkulilta. Saana puhuu ruotsia ja hänelle vastattaan norjaksi, josta täti tajuaa ehkä juuri ja juuri pointin. Eli siis kielitaidolle tämä kurssi on kyllä ihan hyväksi, koska joutuu pakostakin puhumaan paljon. Kerroin jopa tarinaa Barack Obamasta ja virtahevosta Jamaicalla ruotsiksi. Olen erittäin ylpeä saavutuksestani. Valitettavasti en ihan tajunnut mitä tarinoita muut kertoivat.

Sitten seinänaapurikseni on muuttanut joku muusiikko. Tyyppi hoilaa koko ajan. Toisaalta ei se ole yhtä paha kuin aamuherätyksen eurohumppaan, kun joku lähtee aamulla autolla kouluun ja ikkunoita rapsutelleessaan kuuntelee jotain pumpumpum-musiikkia. Ou jeah.

Huomenna alkaa toinen kurssini, jonka opetuskieli on myöskin norja. Ihmiset eivät vaikuta ollenkaan häiriintyvän siitä, että höpisen heille jotain ruotsiksi, melkein jopa päinvastoin. Mutta katsotaanhan täällä aika ahkerasti Ruotsin TV:tä.

Lunta tuli ja lusikka

Täällä on siis vähän lunta. Paikalliset eivät ole oikein kiinnostuneita lumiuroista tai vastaavista, joten tilanne oli pari ekaa päivää ylläolevan kuvan mukainen. Tosin jalkakäytävien auraamisesta kukaan ei edelleenkään ole kiinnostunut. Onneksi pari kevyenliikenteenväylää on saatu auki, niin ei tarvi koko ajan luistella autojen välissä.

Romanialaisia vaihto-opiskelijoita pomppaa esiin joka puolelta, heistä aika moni on ilmeisesti jäämässä maahan vaihtoajan jälkeen. Kuten meidän kv-työntekijä onkin jo tehnyt. Tyyppi ei vaan tiedä mitään, eikä saa mitään aikaseksi. Tai no muisti hakea mut asemalta, mutta mitään informaatiota esim. siitä milloin kurssit alkavat tms. on aivan turha häneltä kysellä. Onneksi ei ole ainoa kv-työntekijä. Ehkäpä hänen tarkoituksena onkin sitten kökkiä toimistolla javiihdyttää romanialaisia vaihto-opiskelijoita.



Ostin itselleni muuten mukin! Nyt ei enää tarvi juoda suoraan mehupurkista. Sitten löysin vielä lisäksi kaapista lusikan, jonka joku vanha vaihtari oli jättänyt. Jee, nyt ei tarvi tiskata heti kun on syönyt! Mulla on lusikka!

Ai niin apua! Mulla alkaa koulu huomenna! Olis alkanu jo tänään, mutta ku em. täti ei muistanut infota mua.

Lebensraum

Jee pääsin maahan. Torkuin yön bussissa ja sitten olinkin jo itse paikkakunnalla. Vastaanottokomitea oli paikalla ja samoin joku toinen tyyppi, joka ei ollut muistanut kertoa tulevansa samana aamuna. Ohops.

Tähän väliin on hyvä esitellä kuinka hienosti olin pakkannut matkalaukkuni. Huomatkaa tarkaati asetellut vetoketjut ja pingottavat saumat, jotka yhdessä luovat tiukan yleisilmeen.




Valitettavasti laukun sisällön lebensraum ei ollut riittävä, vaan se alkoi hakea laajennuksia ympäriltään.


Mulla oli muuten vaan yksi käsimatkatavara + ankkatakki, jonka hihoihin sulloin kaiken painavan tiskillä vierailun ajaksi. Ele oli kuitenkin täysin turha, koska käsimatkatavaroita ei tällä kertaa punnittu. Höh. Kun kerrankin olis ollu ylipainoa. Säästyin muuten juuri ja juuri pelkäämältäni nololta tilanteelta, sillä takin hihoista putosi vain huppari, eikä niitä desin nestepakkauksia Minigrip-pussissa. Sekin oli kyllä lähellä.

Kaiken lisäksi ei siitä netissä tehtävästä lähtöselvityksestä ollut mitään hyötyä. Yhtä kauan jouduin jonottamaan sitten, että saan heitettyä tavarat konehihnalle. Pah. Tai no ehkä se hyöty, että sain paikan, koska lento oli ylibuukattu. Olisin tietty saanut kivoja kuponkeja, jos oisin menny toisella lennolla. Mutta en jaksanu. Piti ehtiä bussiin. (Odotin sitä kuitenkin kolme tuntia Gardemoenissa...)

Kämpässäni on lankapuhelin! Soitin siihen omalla kännykällä ja se pirisi! En muista milloin olisin viimeksi nähnyt tällasen laitteen yksityiskäytössä. Tai ehkä asuntola haluaa vaan salakuunnella opiskelijoiden puhelimia.

Uuh ja keittiösettiini kuului kattila, paistinpannu, lautasia ja kaksi haarukkaa. Toistan, kaksi haarukkaa, ei lusikkaa (jukurttia voi syödä ihan hyvin haarukalla, eikö?) saati sitten veistä. (Veitset on varmaan poistettu turvallisuussyistä samoin kuin juomalasitkin.)

Pakkaamista

Mulla on aivan liian pieni matkalaukku. Sinne ei mahdu tarpeeksi kenkiä, eikä kyllä mitään muutakaan. Suurimman ongelman kyllä aiheuttaa se, että käsimatkatavaroihin ei kai saa ottaa muuta kuin yhden laukun. Siis YHDEN! Lasketaanko läppärilaukku laukuksi? Eli jos ottaa repun ja sit läppärin laukussa niin onko siinä kaksi vai yksi laukkua?

Ja ulkona on kylmä ja mä joudun pukeutumaan mun ankkatakkiin. Koska matkalaukkuun ei enää mahtunu enää lisää kamaa, niin joudun vielä pukemaan jakun ja villatakin ankan alle. Ei tuu ainakaan kylmä. Äiti kerto just, että Oslossa on -9 astetta pakkasta. Veteli-cityssä on ainakin monta astetta.


The Ankkatakki

Sit vielä tuo ihanainen VR yhdistettynä Helsinki-Vantaan viimeaikaisiin sössimisiin. Eli jähtäväksi nää mihin mä huomenna pääsen ja mihin aikaan. Pitäis varmaan optetella tekeen lähtöselvitys netissä. Oiskohan siitä mitään iloa vai pahentaisko se vaan, noin niinku kaikkea.

Mut mulla on joku norjalainen puhelinnumero, johon voi kuulema lähettää tekstiviestejä. Siistii. Alotan heti huomenna.