Tosi tyhymä päivä

Eilen oli ehkä paskin päivä pitkään aikaan. Itseasiassa koko viikko on mennyt vähän pyllylleen. Voisko joku kirjottaa sellasen horoskoopin loppuviikolle, että voitat lotossa ja kaikki Kinder-puput lähikaupasta juoksevat sun(eli mun) luokse.

Täällä on siis tämä kiirastorstaikin virallinen vapaapäivää. Tarkoittaa siis sitä, että kaupassa ei voi käydä kahteen päivään. Siis kahteen päivään! Mistä mä voin tietää, kuinka paljon tarvitsen ruokaa kahdeksi päiväksi? Kävin eilen varmaan kolme kertaa kaupassa, ku aina unohdin jonkin elintärkeän elintarvikkeen.

Lähikaupan suklaavalikoima on kans ihan surkee. Sieltä ei löytyny valkoista suklaata ollenkaan, kun tää mun leipomishimo jatkuu edelleen. Piti mennä toiseen kauppaan, ja sieltä löyty jostain leivontatarvikkeiden ylähyllyltä valkosuklaata, ihan ku se ois jotain myrkkyä. Niin ja vaikka lähikauppa olikin yhteentoista asti illalla auki, niin eiköhän ne kaverit lopettaneet alkoholin myynnin jo kuudelta! Kuivat pyhät meille sit vaan. Tosi kiva tajuta tää asia klo 18.30.

Noh eilen joka tapauksessa olisi ollut jotkut pippalot jossain pyörävarastossa. Työllä ja tuskalla sain itteni ja Sofian puettua ja meikattua. Sofia ei millään olis halunnu liikahtaa sängystä, ku se raukka on telemarkannu kaks päivää putkeen. No sit ku päästiin sinne toiselle opiskelija-asuntolalle, niin johan siitä riemu pomppas. Missä helvetissä se pyörävarasto on? Kukaan ei sit viittiny jättää kenenkään puhelinnumeroo, johon ois voinu soittaa ku ei löydä perille. Me kun asutaan toisessa blokissa, niin ei meidän avaimet piru vie käy niiden ulko-oviin, saatana! Pyörittiin sit vähän aikaa siellä pihalla. Kaikki huoneet oli ihan autioina, joten pätettiin sit lähtee takas kämpille. Paluumatkalla käväisin soittamassa koululla angstipianoa, ku sinne näköjään pääsee keskellä yötäkin, jos on kulkulupa.