maanantai 4. tammikuuta 2010

Lebensraum

Jee pääsin maahan. Torkuin yön bussissa ja sitten olinkin jo itse paikkakunnalla. Vastaanottokomitea oli paikalla ja samoin joku toinen tyyppi, joka ei ollut muistanut kertoa tulevansa samana aamuna. Ohops.

Tähän väliin on hyvä esitellä kuinka hienosti olin pakkannut matkalaukkuni. Huomatkaa tarkaati asetellut vetoketjut ja pingottavat saumat, jotka yhdessä luovat tiukan yleisilmeen.




Valitettavasti laukun sisällön lebensraum ei ollut riittävä, vaan se alkoi hakea laajennuksia ympäriltään.



Mulla oli muuten vaan yksi käsimatkatavara + ankkatakki, jonka hihoihin sulloin kaiken painavan tiskillä vierailun ajaksi. Ele oli kuitenkin täysin turha, koska käsimatkatavaroita ei tällä kertaa punnittu. Höh. Kun kerrankin olis ollu ylipainoa. Säästyin muuten juuri ja juuri pelkäämältäni nololta tilanteelta, sillä takin hihoista putosi vain huppari, eikä niitä desin nestepakkauksia Minigrip-pussissa. Sekin oli kyllä lähellä.

Kaiken lisäksi ei siitä netissä tehtävästä lähtöselvityksestä ollut mitään hyötyä. Yhtä kauan jouduin jonottamaan sitten, että saan heitettyä tavarat konehihnalle. Pah. Tai no ehkä se hyöty, että sain paikan, koska lento oli ylibuukattu. Olisin tietty saanut kivoja kuponkeja, jos oisin menny toisella lennolla. Mutta en jaksanu. Piti ehtiä bussiin. (Odotin sitä kuitenkin kolme tuntia Gardemoenissa...)

Kämpässäni on lankapuhelin! Soitin siihen omalla kännykällä ja se pirisi! En muista milloin olisin viimeksi nähnyt tällasen laitteen yksityiskäytössä. Tai ehkä asuntola haluaa vaan salakuunnella opiskelijoiden puhelimia.

Uuh ja keittiösettiini kuului kattila, paistinpannu, lautasia ja kaksi haarukkaa. Toistan, kaksi haarukkaa, ei lusikkaa (jukurttia voi syödä ihan hyvin haarukalla, eikö?) saati sitten veistä. (Veitset on varmaan poistettu turvallisuussyistä samoin kuin juomalasitkin.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti