keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Jenni fiilistelee!

Minäkin raotan sanaista arkkuani. Älkää parjatko ad-poloa - eihän se ymmärrä kirjoittaa mitään kieliopillisesti oikein...

VIIMEINEN ILTA!? EI! Anteeksi mutta mihin valui aikamme täällä!?
Nyt vähän fiilistelen:

Ihmiset ovat täällä niin hyvissä fiiliksissä! Mainosväki todella kaataa kuppia. Hurjaa. Tällainen meininki oli varmaan torilla mm-kisojen jälkeen. Nyt ymmärrän teitäkin. Meidän Suomi-tiimi täällä on ihan paras puhumattakaan muusta jengistä täällä. Brassit, saksmannit ja käsittämättömät slovakialaiset kreisibailaa yhdessä ja kaikki bondaa. Aivopieru.

Meri velloo edessä hiekka menee korkkareihin ja jokainen tanssii. Voisi luulla että täällä on jotkut hippijamit. Totuus onkin että paatuneet markkinointipapat bailaavat dollarin kuvat silmissä.

Kaikki loistavasti, paitsi et mun lemppari takki on väärässä hotellissa, nyyh! Toivottavasti isäntä pakkaa sen matkikseen ja jakku seuraisi perässä Suomeen...

Nyt jatkan olueni nauttimista ja pian matkaamme rannoille, hei!

p.s. Itetehdyt ja käsinkirjoitetut käyntikortit herättävät kiinnostusta ja sympatia-pisteitä - suosittelen!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Ei voittoa!

Nonniin, nukuttiin onnemme ohi ja missattiin voittajatyöt. Ilmeisesti kulta meni Australiaan, hopea Italiaan ja pronssi Arabiemiraatteihin. Tästä voi siis päätellä, että tuomaristo on jämähtänyt jonnekin kastemadon kehitysasteelle, kun ne ei ymmärtänyt antaa meidän hienolle työlle kultaa. Jenni nimittäin uskalsi katsoa meidän työtä hetki sitten uudestaan ja se oli kuulemma vieläkin hyvä. Joskus kun käy niin, että kovalla tohinalla tehty työ näyttää aivan karmealta seuraavana päivänä. Bongattiin puolikas Tnaskan joukkueesta ja niidenkin mielestä tuomaristo oli ihan pölö, eikä ymmärtänyt hyvien ideoiden perään.

Ollaan yritetty selvitä karvaasta tappiosta shoppailuterapialla. Nyt meillä onkin jokaiselle kenkäparile, mitä on mukana vielä oma mekkokin. Onneksi matkalaukussa on hyvin tilaa ja kesämekot ei paljoa paina.

Lopuksi voisin vielä esitellä kilpailun aikana syntyneen innovaation eli copykopin. Jennin pysäytti joku setä tänään tuolla pääkallopaikalla ja sanoi, että meistä on loistokuvia jossain internetiksissä. Löydettiin siten tämä kuva copykopista, joka on siis paikka jonne riehuvan copyn voi sulkea hetkeksi ajattelmaan kauniita.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Aivot suli, puli puli.

Nyt on kilpailutyö ulkona. Aivot on ihan sulaneet. Jennin mielestä meillä oli joku kolmas osapuoli tekemässä työtä meidän kanssa. Kertoo siis aika paljon meidän harhojen tasosta.

Me jouduttiin odottamaan 45 min työpisteellä, enne kuin joku viitsi tulla kirjamaan meidät ulos. Käytiin kahdesti pyytämässä, että eikö voida mennä jo, mutta aina piti ihan kohta tulla jonkun. Kuoltiin melkein nälkään. Sitten ku päästiin syömään, niin syötiin niin, että melkein ratkettiin.

Olen ihan tööt. En nyt jaksa kirjoittaa tämän enempää. Kataan tähän vielä yhden videon, jossa Jenni kertoo mielipiteensä kupongeista. Oon tosi hyvää kuvaaja.




Nyt pitää katto telkusta joku pölö ranskalainen visialu, että voi nukahtaa

Kenkää, kenkää, kenkää.

Onneksi kengät ei meiltä ainakaan heti lopu! Tarvittiin pieni tauko ajatustyöstä ja miten tauko kuluisikaan paremmin kuin seuraamalla, kuinka hitaasti tuubi lataa videota.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Briiiffi!

Nyt saatiin briiffi. Pitäisi siis kehitellä printti ja kenties jopa uusi logokin Pump Aid-organisaatiolle. Pump aid on siis hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa paikallisia ihmisiä rakentamaan vesijärjestelmiä (eli kaivoja ja vessoja) eri Afrikan maissa.

Valmista pitäisi olla huomenna 20.00 ranskalaista aikaa. Briifissä huomasi kyllä aika nopsaan, että briifaaja ei ollut aikaisemmin briifannut kovinkaan paljon. Aluksi oli vähän epäselvää, että mitä järjestö halusi printillään tuoda esille, mutta kyllä sieltä pikkuhiljaa jotakin pääpointteja kaivautui esille.

Briiffin lisäksi saatiin ehkä maailman kauheimmat ekohippilaukut. Tosin niiden ekohippimäisyys loppui siihen, kun avasi laukun. Nimittäin laukku oli sullotu täyteen erilaista paperilärpäkkettä, joilla ei tämän retken jälkeen luultavasti tee yhtään mitään. Paitsi ehkä lämmittää kesämökin saunaa. Jos sellanen mökki ja sauna jossain on.


Jenni, Cannes-paita ja kamala ekohippilaukku.


En oikein usko, että haluan käyttää tuota ekohippilaukua enää sen jälkeen, kun olen päässyt hotellille tänään. Että mitenkähn ekologista se on jakaa ihmisille tavaraa,jota ne ei oiekastaan edes tarvi?

Jenni haluaa välttämättä, että kerron kuinka muka syötiin iltapalaa Saksan tiimin kanssa ja lopuksi jätettiin ne nököttämään ruokapaikan pöydän ääreen, kun lähdettiin askartelemaan kilpailutyötä. Ei toivotettu onnea niille, ku me haluttiin säästää kaikki onni vaan ittellemme.

Cannes!

Heipä hei! Tässä on mennyt yli vuosi, kun olen viimeksi päivittänyt. Lievä laiskuus pääsi puremaan. Vaikka en olekaan päivittänyt, niin se ei tarkoita sitä, etten olisi tehnyt mitään. Tai no oikeastaan...

No syy miksi olen täällä Cannesissa löytyy täältä.

Meiltä meinattiin eka periä maksu lopuista hotelliöistä, mutta sitten respan täti soitti jonnekin ja sano, että eihän teidän mitään enää tarvi maksaa. Ja mä olen niin ylpeä mun urporanskastani! Osasin tilata taksin ja jutella taksikuskin kanssa. Jeee! Ja sit saatiin jäätelöökin ostettua.

Eilen käytiin vielä käppäilemässä rannalla ja Jenni sanoi yhdelle koiralle hau. Sitte sen koiran omistaja sanoi Jennille hau. Me säikähdettiin tätä tapahtumaa niin pahasti, että jouduttiin johonkin tum tum tum- paikkaan kattelemaan, kun vanhat tädit huojuu tumtumien tahdissa. Oltiin vähän kateellisia ku, me ei kuitenkaan voida osallistua mihinkään kreisibailaukseen.

Tänään nukuttiin pitkästi, Jenni jopa niin pitkästi että missasi aamupalan. Tästä kun pikkuhiljaa päästään liikkeelle, niin pitäisi kipittää hakemaan festaripassit ja kuuntelemaan pelottava briiffi. Iik. Ei kyllä yhtään tunnu siltä, että joku kilpailukin tässä olisi vielä edessä.


Jenni kertoo tuntemuksiaan matkan alusta.