Poju is gone!

Meidän keittiössä käy joskus sellanen Poju. Se pelaa koripalloa, eli se on ainakin kaks metrii korkee. Sillä on vaaleet hiukset, eikä me osata ääntää sen norjalaista nimee oiken. Päätettiin tässä yks päivä Sofian kanssa, että me ollan sen tyttöystäviä. Kaikki on mennyt tähän asti tosi hyvin Pojun kanssa. Se ei oo tiennyt,että se on meidän poikaystävä, eikä me olla kerrottu sille, että sillä on kaks tyttöystävää.

Mutta nyt Poju on kadonnut. Se nähtiin viimeksi repun ja sählymailan kanssa sunnuntai-iltana. Mä en tiedä, onko joku menny vahingossa möläyttään että sillä on kaks sitä viis vuotta vanhempaa tyttöystävää, vai missä on vika. Tää nyt sitte vaan tarkottaa sitä, että me ei saada Spotifyita koskaan koneille, koska Poju lupas asentaa sen. Yhyy.

Ylityöllistetty

Iiik, ääk öök. Mulla on ihan liikaa tekemistä. Ekalla viikolla, ku ei olu oiken mitään hommia, tuli haalittua vähän kaikkee mihin aioin osallistua. Nyt kun sitten pitäisi ihan oikeesti tehdä koulun eteen jotain, niin alkaa päivästä tunnit loppua.

Ja on muuten tosi kivaa kun tajusin,että jos aioin saada yhden suomalaisen kurssin pisteet viime keväältä. (Siis istuin kurssilla neljän pisteen edestä jo VIIME KEVÄÄNÄ.) Mun pitäis palauttaa yks tehtävä, joka tehtiin jollain kurssilla viime syksynä, kun täti oli jossain Kiinassa. Eli siis jos tehtävää ei palauteta, niin en saa viime kevään suorittamia neljää pistettäni. Perseestä, sanon minä. Sitten kun tähän vielä lisää sen, että en tiedä kuka mulla edes olisi Suomessa opettajana, niin johan on hauskaa. Mun sähköposteihin ei vastata tai ne ei mene perille.

Pitäis suunnitella meidän huikeeta radio-ohjelmaa, käydä pomppimassa jossain African dances-ryhmässä, huono keli on estänyt mua juoksemasta ympyröitä, pitäis tehdä jotain haastatteluita ja pähkäiläl kuinka aioin kertoa tarinoita punahilkoista jollain kielellä. Paniikki. Iiik. Sit pitäis taikoo itelle kesätöitä ja kaikkee muuta jännää.

Olkatoppauksia radiossa

Jee, mä saan oman radio-ohjelman. Siitä tulee varmaan aivan kauhean hieno. Nyt on vielä pieneiä käynnistymisvaikeuksia, mutta kohta kajahataa. Sitä voi sitten kuunneella ihan sSuomessakin, nettiradio kun on olemassa. Harmi ku ohjelma vedetään englanniks, mä kun olen täysin vakuuttunut siitä että, olen parhaimmillani suomeks. Tai no on se siansaksa aika vahva kans.

Norjalaiset on aika vekkuleita. Tyypit ymmärtää lähes aivan kaiken mitä niille sanoo. Vai ehkä ne vaan esittää. Olin hankkimassa olkatoppauksia ompeluliikkeessä, kun kauppiassetä tuli kyselemään, että mitäs kaipailen. (Tai näin mä tulkitsin tilanteen.) Sit aloin selittään että, joo jaa sööker po schulter... ööö schulter... Aikani kaipasin sitten tukevaa olkapäätä saksaks,(eli ehkä puolisekuntia). Sitten tajusin huitoa olkapäätäni ja sanoa, että "shoulder pads". Ei mun varmaan sitäkään olis tarvinut tehdä ku setä oli jo kaivanut mulle olkatoppaukset jostain. Ei ollut mustia, niin otin sitte valkoiset.

En jaksa kirjoittaa

Luin tässä vanhaa blogiani ja tein sellasien huomion, että tekstien taso on luisunut alas ja aika lujaa. Verratkaa vaikka itse (tähän). Ään pilkut tuolta puuttuu, mutta muuten aika paljon tasokkaampaa tavaraa kuin Turskablogissa. Pitää kai opetella kirjoittamaan.


Nää, en mä viitti kuitenkaan. Huijasin.


Mutta hieno kotiesittelyvideo on tässä. Olkaatte hyviä.

Rukouskutsu

Viime yönä yhdeltä oli jollakin rukoushetki. Kutsui minua mukaansa viekoittelevalla musiikilla. En mennyt. Wonder why...

Eka koulupäivä

Olen siis vihdoin viimein selvinnytt kirjoittamaan ensimmäisestä koulupäivästäni. Olen siis jollain ihme kurssilla, jonka aiheena on siis retoriikka & tarinnakerronta. Kurssi vaikutta ihan vekkulilta. Saana puhuu ruotsia ja hänelle vastattaan norjaksi, josta täti tajuaa ehkä juuri ja juuri pointin. Eli siis kielitaidolle tämä kurssi on kyllä ihan hyväksi, koska joutuu pakostakin puhumaan paljon. Kerroin jopa tarinaa Barack Obamasta ja virtahevosta Jamaicalla ruotsiksi. Olen erittäin ylpeä saavutuksestani. Valitettavasti en ihan tajunnut mitä tarinoita muut kertoivat.

Sitten seinänaapurikseni on muuttanut joku muusiikko. Tyyppi hoilaa koko ajan. Toisaalta ei se ole yhtä paha kuin aamuherätyksen eurohumppaan, kun joku lähtee aamulla autolla kouluun ja ikkunoita rapsutelleessaan kuuntelee jotain pumpumpum-musiikkia. Ou jeah.

Huomenna alkaa toinen kurssini, jonka opetuskieli on myöskin norja. Ihmiset eivät vaikuta ollenkaan häiriintyvän siitä, että höpisen heille jotain ruotsiksi, melkein jopa päinvastoin. Mutta katsotaanhan täällä aika ahkerasti Ruotsin TV:tä.

Lunta tuli ja lusikka

Täällä on siis vähän lunta. Paikalliset eivät ole oikein kiinnostuneita lumiuroista tai vastaavista, joten tilanne oli pari ekaa päivää ylläolevan kuvan mukainen. Tosin jalkakäytävien auraamisesta kukaan ei edelleenkään ole kiinnostunut. Onneksi pari kevyenliikenteenväylää on saatu auki, niin ei tarvi koko ajan luistella autojen välissä.

Romanialaisia vaihto-opiskelijoita pomppaa esiin joka puolelta, heistä aika moni on ilmeisesti jäämässä maahan vaihtoajan jälkeen. Kuten meidän kv-työntekijä onkin jo tehnyt. Tyyppi ei vaan tiedä mitään, eikä saa mitään aikaseksi. Tai no muisti hakea mut asemalta, mutta mitään informaatiota esim. siitä milloin kurssit alkavat tms. on aivan turha häneltä kysellä. Onneksi ei ole ainoa kv-työntekijä. Ehkäpä hänen tarkoituksena onkin sitten kökkiä toimistolla javiihdyttää romanialaisia vaihto-opiskelijoita.



Ostin itselleni muuten mukin! Nyt ei enää tarvi juoda suoraan mehupurkista. Sitten löysin vielä lisäksi kaapista lusikan, jonka joku vanha vaihtari oli jättänyt. Jee, nyt ei tarvi tiskata heti kun on syönyt! Mulla on lusikka!

Ai niin apua! Mulla alkaa koulu huomenna! Olis alkanu jo tänään, mutta ku em. täti ei muistanut infota mua.

Lebensraum

Jee pääsin maahan. Torkuin yön bussissa ja sitten olinkin jo itse paikkakunnalla. Vastaanottokomitea oli paikalla ja samoin joku toinen tyyppi, joka ei ollut muistanut kertoa tulevansa samana aamuna. Ohops.

Tähän väliin on hyvä esitellä kuinka hienosti olin pakkannut matkalaukkuni. Huomatkaa tarkaati asetellut vetoketjut ja pingottavat saumat, jotka yhdessä luovat tiukan yleisilmeen.




Valitettavasti laukun sisällön lebensraum ei ollut riittävä, vaan se alkoi hakea laajennuksia ympäriltään.


Mulla oli muuten vaan yksi käsimatkatavara + ankkatakki, jonka hihoihin sulloin kaiken painavan tiskillä vierailun ajaksi. Ele oli kuitenkin täysin turha, koska käsimatkatavaroita ei tällä kertaa punnittu. Höh. Kun kerrankin olis ollu ylipainoa. Säästyin muuten juuri ja juuri pelkäämältäni nololta tilanteelta, sillä takin hihoista putosi vain huppari, eikä niitä desin nestepakkauksia Minigrip-pussissa. Sekin oli kyllä lähellä.

Kaiken lisäksi ei siitä netissä tehtävästä lähtöselvityksestä ollut mitään hyötyä. Yhtä kauan jouduin jonottamaan sitten, että saan heitettyä tavarat konehihnalle. Pah. Tai no ehkä se hyöty, että sain paikan, koska lento oli ylibuukattu. Olisin tietty saanut kivoja kuponkeja, jos oisin menny toisella lennolla. Mutta en jaksanu. Piti ehtiä bussiin. (Odotin sitä kuitenkin kolme tuntia Gardemoenissa...)

Kämpässäni on lankapuhelin! Soitin siihen omalla kännykällä ja se pirisi! En muista milloin olisin viimeksi nähnyt tällasen laitteen yksityiskäytössä. Tai ehkä asuntola haluaa vaan salakuunnella opiskelijoiden puhelimia.

Uuh ja keittiösettiini kuului kattila, paistinpannu, lautasia ja kaksi haarukkaa. Toistan, kaksi haarukkaa, ei lusikkaa (jukurttia voi syödä ihan hyvin haarukalla, eikö?) saati sitten veistä. (Veitset on varmaan poistettu turvallisuussyistä samoin kuin juomalasitkin.)

Pakkaamista

Mulla on aivan liian pieni matkalaukku. Sinne ei mahdu tarpeeksi kenkiä, eikä kyllä mitään muutakaan. Suurimman ongelman kyllä aiheuttaa se, että käsimatkatavaroihin ei kai saa ottaa muuta kuin yhden laukun. Siis YHDEN! Lasketaanko läppärilaukku laukuksi? Eli jos ottaa repun ja sit läppärin laukussa niin onko siinä kaksi vai yksi laukkua?

Ja ulkona on kylmä ja mä joudun pukeutumaan mun ankkatakkiin. Koska matkalaukkuun ei enää mahtunu enää lisää kamaa, niin joudun vielä pukemaan jakun ja villatakin ankan alle. Ei tuu ainakaan kylmä. Äiti kerto just, että Oslossa on -9 astetta pakkasta. Veteli-cityssä on ainakin monta astetta.


The Ankkatakki

Sit vielä tuo ihanainen VR yhdistettynä Helsinki-Vantaan viimeaikaisiin sössimisiin. Eli jähtäväksi nää mihin mä huomenna pääsen ja mihin aikaan. Pitäis varmaan optetella tekeen lähtöselvitys netissä. Oiskohan siitä mitään iloa vai pahentaisko se vaan, noin niinku kaikkea.

Mut mulla on joku norjalainen puhelinnumero, johon voi kuulema lähettää tekstiviestejä. Siistii. Alotan heti huomenna.